Kiviäkin kiinnostaa – Annantalon kiviaiheisissa sanataidepajoissa pohditaan, onko ihminen osa luontoa

Tämän syksyn toisessa blogikirjoituksessa tuottaja Anna-Kaisa Koski kertoo Annantalon Kiviäkin kiinnostaa -sanataidepajoista ja -hengailutilasta.

Helsingin Annantalossa järjestetiin syyskuussa Kiviäkin kiinnostaa -sanataidetyöpajoja. Suurin osa pajojen osallistujista huomasi saapuneensa Annantaloon kivien päällä kävellen. Ellei matkalla muuten tullut jalkojen alle soraa tai asfalttia, viimeistään Annantalon ovelle saapuessa oli asteltu kivipolkua. Sanataidepajassa kivet eivät suinkaan joutuneet tallatuksi, vaan niitä kohdeltiin arvovaltaisina vieraina. Geologian tutkimuskeskuksen lainakokoelmasta muun muassa Ruusukvartsi, Turmaliini ja Serpentiini pääsivät vitriinistä monien uteliaiden koskettamaksi, haistamaksi ja jopa halaamaksi.

Pajoissa kuultiin alkuun sanataideopettajan intro kivien syntymästä ja koettelemuksista miljoonien vuosien elämän varrella. Suurin osa lapsista kertoi joskus keränneensä kiviä, mutta vähintään yhtä moni hämmästyi kun kuuli, että samojen kivien päällä on aikoinaan saattanut tallustella oikea dinosaurus, niin vanhoja planeetaltamme löytyvät kivet usein ovat. Lapset pääsivät itse esittämään kiviä, joko keskustellen tai maansisäisen magman tanssista yllättäen kiveksi jähmettyen. Lopuksi ryhmissä piirrettiin kivelle koti tai viihtyisä asuinpaikka sen olemassaolon varrelta.

Enimmäkseen syntyneet kivien kodit ja lempipaikat olivat joko luonnonmaailmassa ilman ihmisiä tai kivi otti ihmisen roolin asuen ihmisen tilalla talossa, ajaen ihmisen sijaan autolla ja käyden ihmisen sijaan telinevoimistelemassa. Ihmisen ja kiven kohtaamisia kuvattiin vain muutamissa maailmoissa. Niissä kivi syntyi tulivuoresta ja kohtasi esimerkiksi vuorikiipeilijän tai helikopterin lentäessään vuoresta ulos. Luonto ja kulttuuri tuntuivat esiintyvän erillisinä todellisuuksina helsinkiläislasten tarinoissa, vaikka pajoissa johdateltiin muistelemaan omia arkisia kohtaamisia kivien kanssa.

Kiviäkin kiinnostaa -pajat toimivat esivalmisteluna isompaa ilmastonmuutosta käsittelevää näyttelykokonaisuutta varten ja niiden kautta kartoitettiin lasten tapaa sanallistaa luontosuhdettaan. Ilmastonmuutoksen edetessä ihmisen ja luonnon välinen yhteenkietoutuneisuus konkretisoituu odottamattomilla tavoilla. Taidekasvatus voi tällöin toimia luontevan väylänä löytää uudenlaisia tapoja pysähtyä toisenlaisten olioiden – kivien tai muiden luontokappaleiden – äärelle. Kiviäkin kiinnostaa -pajoissa kohtasivat elävä ja eloton luonto lasten ja kivien muodossa. Näissä kohtaamisissa piilevän taian ansiosta ehkä seuraavalla kerralla löylyssä pihisevät saunan kiukaan kivet tai rannalla veteen heitetty kivi eivät enää olekaan mitä tahansa kiviä vaan pitkän elämän nähneitä tarinankertojia.

Anna-Kaisa Koski 
Kiviäkin kiinnostaa -hengailutilan tuottaja