TAIKAI – taidetta kaikille!

Etelä-Pohjanmaan pilotissa pienen maaseutukaupungin Lapuan perusopetuksessa opiskelevat erityislapset ja -nuoret saivat mahdollisuuden taideharrastukseen

Lapuan TAIKAI – taidetta kaikille! -pilotin vastuutoteuttaja oli Lapuan taidekoulu.

Pilotissa luotiin Lapuan perusopetuksessa opiskeleville erityislapsille ja -nuorille mahdollisuuksia taideharrastukseen. Pilotti kohdentui Hautasen erityiskoulun ala- ja yläkouluikäisiin erityisen tuen oppilaisiin, sekä alakoulujen pienryhmissä opiskeleviin lapsiin. Muutamilla näistä oppilaista ei ollut eri syistä harrastuksia lainkaan. Toiset taas nauttivat useistakin harrastuksista. Pilotissa tavoitettiin myös oppilaita, joilla ei ennestään ollut mitään kosketusta taiteen perusopetukseen tai lastenkulttuurikeskuksiin.

Pilotin taideopetus toteutettiin lapsille turvallisesti tutussa kouluryhmässä, tutun avustajan avulla koulupäivän yhteydessä. Näin voitiin hyödyntää myös käytettävissä olevia koulukuljetuksia, jolloin harrastuksesta saatiin lapselle myös ajallisesti ja taloudellisesti saavutettavampi. Erityistä tukea tarvitsevat oppilaat kulkevat kouluun eri puolilta Lapuaa keskustan alueelle. Taksikyydeistä jäi ainoastaan muutaman euron omavastuuosuus lasten huoltajille, kun kyyti käytettiin eri aikaan, kuin koulu olisi loppunut muuten. Vanhemmat, jotka joutuivat käyttämään tätä vaihtoehtoa, eivät kokeneet sitä kynnyskysymykseksi.

Pilotissa saatiin alulle Lapualla taiteen perusopetuksen erityispedagogiikan kehittämistä. Toiminnassa oli mukana useita opettajia, toiset lyhyemmän aikaa, mutta tavoitteena oli ja on levittää osaamista ja asennetta taidekoululla. Taidekoulun toimintakulttuurissa saattaa elää ajatuksia, että jos oppilaalla on vaikeuksia sopeutua taidekoulussa, hän ei ole joko kiinnostunut aiheesta tai hänen asenteessaan on korjattavaa. Joskushan se voi pitää paikkansakin, mutta tavoitteena olisi vähintään huomata, että toisinaan taustalla voi olla jotain muuta. Silloin oltaisiin tilanteessa, että opettaja tunnistaisi tarpeen mukauttaa opetustaan. Myös uusi opetussuunnitelma velvoittaa yksilöllistämään opetusta. Toisaalta taidekoulun ryhmämuotoinen opetus saattaa muodostua myös ryhmädynaamisesti liian haastavaksi opettajille ja oppilaille, jos perusryhmään integroidaan sellaisia erityistä tukea tarvitsevia oppilaita, jotka eivät kykene ymmärrettävän kommunikaatioon ja vuorovaikutukseen opetustilanteessa. Opetuksen tarjontaa tulisi taidekoulussa kehittää rakenteellisesti perustamalla erityisryhmille suunnattuja riittävästi resursoituja opetusryhmiä taideharrastuksen saavutettavuuden takaamiseksi, kuten erityisopetus toteutuu peruskoulussa. Taidekoulussa voitaisiin myös pyrkiä inkluusioon silloin, kun se on mahdollista.

Pilotin kerhojen osallistujat

-Mediakerho 5 osallistujaa, ikä 10-12 vuotta

– Monitaidekerho 1 osallistuja, ikä 9 vuotta

– Hautasen koulun taidekerho, yhteensä 21 osallistujaa, ikä 7-16 vuotta

Pilotin aikana erityistä tukea tarvitseville lapsille ja nuorille tarjottiin toimintaa 62,5 x 45min.

Mediakerho 4.-6. luokan pojille

Kerhossa tutustuttiin viiteen eri taidemuotoon. Ne olivat kuvataide, käsityö, teatteri ja tanssi. Monitaiteisuus vaikutti tekevän opetusta myös saavutettavammaksi, koska se tarjosi monipuolisemmin vaihtoehtoisia tapoja osallistua.

Teatteriopettajan aikatauluun ei saatu sopimaan syksylle teatterikertoja, joten kuvataiteen opettaja/TAIKAI-koordinaattori toteutti ne varjoteatterina, josta kyllä löytyi osaamista. Muuten osuudet toteutuivat suunnitelman mukaan aineenopettajien toimesta. Lastenkulttuurikeskus Louhimo tuotti Mediakerhoon äänimaalaamon. Eri taidemuodoista valittiin kokonaisuuteen mediaan ja nuorisokulttuuriin liittyviä sisältöjä, kuten valokuvausta, sarjakuvaa, videota, pelillisiä sisältöjä, hiphopia ja äänimaalausta.

Mediakerho kokoontui syksyllä 2018 kymmenen kertaa sekä vielä alkuvuodesta 2019 muutaman kerran. Mukana taideopettajan lisäksi oli avustaja. Avustajan tunnit eivät riittäneet joka kerralle edes syksyllä ja osalla kertoja hänelle ei ollut varaa maksaa koko kerrasta. Tilanne oli ajoittain epätoivoinen, kun oppilaille uusi opettaja ei pystynyt “tulipalojen sammuttelulta” kehittelemään erityispedagogiikkaansa silmän räpäyksessä ja sitten avustajakin poistui paikalta parasta toivoen.

Mediakerho, varjoteatterihahmo

Ensimmäisissä kohtaamisissa Mediakerhossa aloitettiin sarjakuvan opiskelu. Vaikka opettaja mielestään oli mukauttanut sisältöä toiminnalliseksi ja koetti tutustua ryhmään, oppilaat antoivat opettajalle/koordinaattorille kehittävää palautetta: “Sinä et ymmärrä, että olemme erilaisia.” Opettaja jäi pohtimaan, johtuiko tämä tunnin sisällöstä? Koko kerho olisi ehkä kannattanut aloittaa vielä enemmän tutustuen oppilaisiin ja jättää muut tavoitteet toissijaisiksi. Tavoitteita ja sisältöjähän oli paljon nähden kerhokertojen määrään. Toisaalta palautteessa oli hyvää se, että he eivät ainakaan kokeneet, että heitä olisi kohdeltu eri tavalla kuin muita.

Taideopetuksen toteutus lapsille turvallisessa, omassa kouluryhmässä tutun avustajan avulla koulupäivän yhteydessä sai oppilaiden vanhemmilta hyvää palautetta ja osoittautui toimivaksi. Yhden oppilaan äiti soitti ja kysyi, milloin kerholle saadaan jatkoa, koska lapsi oli hänen mukaansa viihtynyt kerhossa ja odotti sitä kovasti, vaikka käytöksestä ei mitenkään olisi voinut sitä päätellä. Sama äiti kiitteli kerhon järjestämisestä nimenomaan koululla, joka hänestäkin teki koko kerhosta mahdollisen. Kaikilla lapsista ei ollut muita harrastuksia ja avustajaa mukaillen, jos he eivät olisi kerhossa he notkuisivat keskustassa iltapäivän. Palautteet tuntuivat tärkeiltä juuri siksi, kaikki lapset eivät välttämättä anna mitenkään muuten palautetta tai antavat ymmärtää päinvastaista.

Monitaidekerho

Monitaidekerhoa markkinoitiin sekä 1.-2. luokkalaisten että 3.-4. luokkalaisten pienryhmille puhumalla koulupäivän aikana oppilaille ja jakamalla tiedotteita paperisena ja sähköisenä ja koordinaattori kävi koululuokissa kertomassa

kerhosta suorana lapsille. Kerhoon ilmoittautui lopulta kaksi oppilasta, joista vain toinen ilmaantui kerhoon.

Oppilas kävi kerhossa kolme kertaa, mutta taidekoulun rehtori oli sitä mieltä, että lopetetaan kerho yhdelle kolmen kerran jälkeen.

Hautasen erityiskoulun taidekerho

Kerho kokoontui kerran viikossa yhden kellotunnin ajan. Siinä opettajan rinnalla työskenteli yksi koulun oma avustaja. Opettaja ja avustaja tunsivat lähes kaikki oppilaat entuudestaan, mikä edesauttoi merkittävästi vuorovaikutusta oppilaan kanssa. Kerhoon osallistuneiden ikä vaihteli 7-16 vuoden välillä ja opetusta oli jo aiemmin yksilöllistetty oppilaan taitojen ja rajoitteiden mukaan. Toiminnan tavoitteena oli oppilaan luovuuden, ilmaisun ja itseohjautuvuuden tukeminen sekä taiteen tekemisestä ja osallisuudesta nauttiminen.

Hautasen taidekerhon oppilailta ei pyydetty kirjallista palautetta opetuksen sisällöistä, mutta oppilaat antoivat sitä suullisesti ja välittömästi tuntien aikana. Opettaja reagoi palautteeseen yksilöllistämällä opetusta suoraan tilanteessa mahdollisuuksien mukaan sekä tulevien kerhokertojen sisällön suunnittelussa. Yksilöllistävä opetus vaatii opettajalta orgaanista työotetta ja luovaa ongelmanratkaisutaitoa. Koulun opettajilta ja oppilaiden vanhemmilta saatiin suullisesti positiivista palautetta kerhosta ja lasten siellä tekemistä tuotoksista.

Hautasen koulun kerho, maalaus

Erityiskoulun taidekerhon ensimmäisellä tunnilla kehittämisen kohteeksi nousi avustajan rooli opetuksen toteuttamisessa. Ensimmäinen opetuskerta oli sekä opettajalle, että oppilaille turhauttava, koska avustaja vaihtui tunnin aikana kolme kertaa huonojen työaikajärjestelyjen vuoksi. Opettajan huomio jakautui siten häiritsevässä määrin vaihtuvien avustajien ohjeistamiseen. Koulun opettajien puututtua sivullisina epätyydyttävään tilanteeseen tämä hallinnollinen asian saatiin kuntoon ja kerhoon osoitettiin vain yksi vakituinen avustaja. Hän oli onneksi myös kiinnostunut taidekasvatuksesta.

Seuraavaksi kehittämisen kohteeksi nousi opettajan ja avustajan yhteistyö. Haasteena oli sovittaa yhteen erilaiset toimintakulttuurit eli taidekoulun hyvinkin salliva luovuus-pedagogiikka ja erityiskoulun kasvatuskäytäntö, missä oppilaan toimintaa saatetaan ohjata ja rajoittaa hyvinkin voimakkaasti. Pedagoginen ote lähentyi ja toiminnalliset roolit opetustilanteissa hioutuivat opetusjakson edetessä, kun opettaja ja avustaja tutustuivat “kantapään kautta” toistensa toimintatapoihin työskentelyn lomassa. Vaikka konflikteilta vältyttiin, yhteistoimintaa olisi sujuvoittanut keskinäinen ja vastavuoroinen koulutus ennen taidekerhon opetusjakson alkua. Opettaja tarvitsee tietoa oppilaista ja avustaja opettajan käyttämästä pedagogiikasta. Henkilöstön perehdyttäminen ja tiedonvaihto tulisi sisältyä aina kaikkeen siihen toimintaan, missä luovuutta painottavaa taidekasvatusta tai -toimintaa viedään erilaisiin toimintaympäristöihin, ulos taidekouluista esimerkiksi hoitolaitoksiin.

Käytettyjen toimintamallien mahdollisuudet valtakunnallisesti

Hankkeen aikana opittiin, että varsinkaan erityislapsista koostuvia ryhmiä ei saa kokoon samaan tapaan, kuin ehkä muunlaisia ryhmiä voisi saada. Jos hyviä verkostoja tai avustajia ei tähän ole hyödynnettävissä, on tehtävä “etsivää taidekoulutyötä,” jossa opettaja kohtaa oppilaita kasvokkain ja varmistaa, että viesti menee perille. Työ on tehtävä maaliin asti, eli hankittava kiinnostuneen oppilaan vanhemmalta tiedot ja ilmoitettava ne kansliaan.

Lastenkulttuurikeskusten toiminta tuntuu lähtökohtaisesti saavutettavalta, josta taidekoulut voisivat saada paljon aineksia opetussuunnitelmien mukauttamiseen ja yksilöllistämiseen. Lastenkulttuurikeskuksen työpajan toteuttaminen ostopalveluna toimi hyvänä vaihtoehtona eri organisaatioiden toimintatapojen törmäyttämisessä.

Hautasen koulun kerhotunnit koulupäivän sisällä olivat hienosti toimiva ratkaisu. Lastenkulttuurikeskuksissakin tehdään jo kerhotyötä, joka on rakennettu koulupäivien sisään. Monissa tapauksissa yhteistyö ja toimintakulttuurien sovittaminen yhteen saattaisi toimia jouhevammin näin.

Monitaiteisilla taidekoululla on käyttämättömiä voimavaroja: Monitaiteinen opetus toimii hyvin saavutettavuuden parantamiseksi, koska se monipuolistaa tapoja osallistua ja siten tukee osallistumista taideopetukseen.

Yhtenä jo käytettynäkin mallina voisi ottaa laajemmin käyttöön opintoseteliavustusten jakamisen erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kohdalla. Erityistä tukea tarvitsevien lasten perheiden taloudelliset resurssitkin saattavat asettaa haastetta lasten osallistumiselle, koska esimerkiksi terveydenhuollon kulut saattavat olla heillä suuremmat kuin muilla perheillä.

Taidekoulut voivat hyvin toimia koulujen kerhojen yhteydessä. Kouluilla saattaa jäädä usein myös kerhoja syystä tai toisesta toteutumatta. Iltapäivätoiminta voi saada ohjelmaansa monipuolisuutta taidekoulujen tuottamasta taidekasvatuksesta. Esimerkiksi Mediakerhon koulunkäynnin avustaja sai sivutuotteena kerhossa uusia ideoita työhönsä iltapäiväkerhossa. Hän kirjasi tehtäväideoita ylös ja otti niitä käyttöön työssään.

Taidekerhon toteutus erityiskoulun iltapäivätoiminnassa ei välttämättä tarvitse erillistä resurssointia kerhon avustajan palkkaamiseen, koska erityiskouluilla on jo muutenkin palkattuna avustaja iltapäivätoimintaan.

Yhteistyökumppanit: Lapuan kaupungin perusopetuksen erityisopetus ja Lastenkulttuurikeskus Louhimo.

Mediakerho, jongleerauspallot

Lisätietoja:

Minna Bengs-Shrestha, 044 091 9722, minna.bengs-shrestha(a)opetus.lapua.fi

Kuvat: Minna Bengs-Shrestha